Liitännäisjärjestöt

Suomen V. ja O.M. Suurloosin alaiset ns. siniset loosit (engl. craft) antavat vapaamuurariuden kolme ensimmäistä astetta, jotka muodostavat perusmuurariuden.

Suomalaisessa vapaamuurarijärjestelmässä toimii näiden loosien lisäksi useita ns. liitännäisjärjestöjä.
 

Merkkimestarimuurarius

Merkkimestarimuurariuden juuret löytyvät Skotlannista 1500-luvun lopulta. Alaa tällöin valvovan kuninkaan virkamiehen nimitys oli Master of Works and Warde of Masons eli Kuninkaan töiden mestari ja kivenhakkaajien kaitsija.

Skotlannin vapaamuurariuden perusasiakirja Schaw Statutes vuodelta 1598 viittaa merkkimestarimuurariuden brittiläiseen alkuperään. Siinä määrättiin veljesmuurari ”esittämään merkkinsä”. Jokaisella loosin jäsenellä oli oma yksilöllinen merkki, josta hänen työnsä oli tunnistettavissa. Tästä nimitys merkkimestarimuurarius.

Lontoon MMM-suurloosi perustettiin vuonna 1856. Englannissa työskenteli jo tällöin kymmeniä merkkimestarimuurarien looseja.

Suomessa asiaa harkittiin ensimmäisen kerran vuoden 1925 keväällä. Tämän seurauksena neljä ensimmäistä suomalaista sai kyseisen asteen Englannissa vuonna 1929. Kotimaahan palattuaan he perustivat Suomen ensimmäisen merkkiloosin, joka sai peruskirjansa kesäkuussa 1930. Loosin nimeksi valittiin Astrum ja se piti ensimmäisen istuntonsa tammikuussa 1931.

Kansallinen MMM suurloosi perustettiin maahamme heinäkuussa 1971. Ensimmäiseksi suurmestariksi valittiin Gustav Nikolai Lavanti.

MMM-suurloosia ja sen asemaa suomalaisessa lisäastejärjestelmässä kuvaa hyvin sen perussäännön 1 §, jossa sanotaan: Suomen merkkimestarimuurarien suurloosi on Suomen merkkimestarimuurarien ja niiden loosien keskusjärjestö. Sen toiminta pohjautuu vapaiden ja oikeutettujen muurarien suurloosin toimintaan.

Merkkimestarimuurarijärjestön tarkoituksena on jäsenistönsä ohjaaminen omaksumaan ja käytännössä noudattamaan muinaisaikaiseen merkkimestarimuurariperinteeseen kuuluvia arvokkaita eettisiä periaatteita ja moitteetonta elämäntapaa sekä suhtautumaan lähimmäisiinsä veljeyden ja avuliaisuuden vaatimusten mukaisesti.

Suomen merkkimestarimuurarien suurloosi on täysivaltainen ja kansallisesti itsenäinen ja sillä on kokein valta Suomen tasavallan alueella merkkimestarimuurariutta koskevissa asioissa.

Merkkimestarimuurareiden rituaalin symbolit, allegoriat ja legendat peittyvät osittain historian hämärään. Merkkimuurareiden rituaali käsittelee kiven louhimista, sen ammattitaitoista muotoilua, oman työn merkitsemistä, palkanmaksua, mutta myös huolimatonta viranhoitoa ja jopa pahantahtoisuutta. Se on persoonallinen kisällinäyte, jonka jälkeen kokelaalle annetaan oikeus hyväksytyllä ja vahvistetulla merkillä signeerata työnsä.

Vuoden 2015 alussa maassamme toimii 100 merkkimestarimuurariloosia. Looseissa on yhteensä yli 4000 jäsentä.

 

Mariner-muurarius

Mariner-muurariuden taustaa ei tunneta tarkasti, niin kuin ei juuri muidenkaan vapaamuurariasteiden historiallisia taustoja. Ark Mariner-aste on todennäköisesti kirjoitettu rituaaliksi osaksi tuntemattomana pysyneiden tekijöiden kirjoittamana vuosina 1760-90. Ensimmäinen autenttinen pöytäkirja asteen istunnosta on Bathin kaupungista vuodelta 1790.

Ensimmäiset suomalaiset saivat Mariner-asteen Hollannissa vuosina 1995-1997. Tämän jälkeen voitiin perustaa ensimmäinen suomalainen Mariner-loosi Helsinkiin toukokuussa 1997. Toiminta laajeni nopeasti siten, että vuoden 1999 lopussa Mariner-looseja oli maassamme jo 34 ja niissä yhteensä 534 jäsentä. Vuoden 2015 alussa looseja oli 60 ja niissä yhteensä yli 1700 jäsentä.

Mariner – järjestelmällä ei ole omaa suurloosia. Astetta hallinnoin merkkimestarimuurarien suurmestari apunaan Ark Mariner-neuvosto. Mariner-aste on kiinteästi sidottu asianomaisiin merkkimestarimuurarilooseihin. Ne toimivat samalla nimellä ja numerolla vaikkakin itsenäisinä yksikköinä.

Asteen rituaali asettuu asteiden aikajanalla sen alkuun. Rituaalin tekijät ovat mielenkiintoisella tavalla sitoneet legendan ihmiskunnan alkuhistoriaan ja sen suulliseen traditioon. Asteen symboliikka liittyy vedenpaisumustapahtumiin neljä-viisituhatta vuotta ennen ajanlaskumme alkua. Arkki on edustanut vapaamuurariuden koko legendaarista esihistoriaa. Tällä kertomuksella on tärkeä sija ihmiskunnan hengellisessä pelastushistoriassa, kulttuurihistoriassa ja taiteessa. Sen eskatologinen sanoma viittaa maailman tuomioon ja lopulliseen pelastumiseen. Asteen opetus korostaa perushyveitä ja veljeyttä.

 

Royal Arch -muurarius

RA-järjestelmän synty on historian hämärässä. Se johtuu suureksi osaksi siitä, että tieto ja taito siirtyi muinaisina aikoina henkilöltä toiselle vain suullisen perimätiedon perusteella. Kirjoitettuja tekstejä ei ollut. Vahvoin perustein sen voidaan kuitenkin eräiden lähteiden mukaan katsoa alkaneen joskus 1730-luvulla Englannissa; vanhin kiistaton dokumentti on kuitenkin vasta vuodelta 1744. Eräs taitekohta historiassa on myös vuosiluku 1835, jolloin Englannin suurchapterin valta-alueella yhdenmukaistettiin kaikki RA-rituaalit.

Suomessa ajatusta RA-asteesta heräteltiin toukokuussa 1929. Tämän seurauksena neljä suomalaista vapaamuuraria sai RA-asteen Englannissa lokakuun alussa vuonna 1929.

Ensimmäinen suomalainen RA Chapter perustettiin Helsinkiin huhtikuussa 1930. Perustamisen jälkeen pidettiin vielä kaksi muuta istuntoa. Sitten chapter jostakin syystä nukahti. Toiminnan lamaantumisen syytä ei tiedetä, koska sitä selittävää kolmannen istunnon pöytäkirjaa ei ole löytynyt.  Toiminta virisi neljännesvuosisadan suuren hiljaisuuden jälkeen uudelleen maaliskuussa 1954, jolloin uusilla RA-asteen  Englannista hakeneilla veljillä oli chapterin neljäs istunto.

Suomen Royal Arch järjestö toimii maassamme vuodesta 1961 alkaen itsenäisenä vapaamuurarillisena lisäastejärjestelmänä. Sen vuonna 1961 perustettu Suurchapter on täysivaltainen ja kansallisesti itsenäinen järjestö. Sillä on kansanvälisesti riippumaton asema.

Järjestön tarkoituksena on, merkkimuurariuden tapaan, muinaiseen ja oikeutettuun vapaamuurariuteen kuuluvan royal arch-muurariperinteen säilyttäminen sekä sen mukaisesti jäseniensä ohjaaminen omaksumaan ja käytännössä noudattamaan arvokkaita eettisiä periaatteita ja moitteetonta elämäntapaa sekä suhtautumaan lähimmäisiinsä veljeyden ja avuliaisuuden vaatimusten mukaisesti.

Royal Arch -rituaalin runkona on allegorinen legenda, joka liittyy Jerusalemin toisen temppelin rakentamiseen Babylonian vankeuden jälkeen.

Varsinainen toiminta tapahtuu chaptereissa, joita vuoden 2015 lopussa oli maassamme 77 kpl. Niissä oli jäseniä yhteensä n. 2700.

 

 

Rose Croix -muurarius eli Muinainen ja Oikeutettu Riitti

Vapaamuurarillista järjestelmistä Scottish Rite on se, josta saatavat historialliset tiedot ovat kaikkein yksiselitteisimmät ja sisältävät vähiten epävarmaa legenda-aineistoa. Riitin kehitystä voidaan seurata jokseenkin aukottomasti vuodesta 1958; varhaisimmat tiedot ovat vuodelta 1733.

Vapaan ja oikeutetun muurariuden, ns. sinisen muurariuden, jälkeen Muinainen ja Oikeutettu Riitti lienee laajimmalle levinnyt vapaamuurarijärjestelmä. Tämä alun perin Ranskasta lähtenyt ja Yhdysvalloissa lopullisen muotonsa saanut järjestelmä on samalla kaikki vapaamuurariuden eri elementit sisältäessään niistä myös täydellisin. Järjestelmä sisältää asteet 4–33, mikä on ylin ja viimeinen aste.

Rose Croix -järjestelmän piiriin tulevalle vapaamuurarille askel merkitsee eräänlaista vedenjakajalle saapumista. Kun eräät muut vapaamuurarilliset liitännäisjärjestöt edellyttävät vain uskoa yhteen tarkemmin määrittelemättömään jumalaan, tullaan RC-muurariudessa yksiselitteisesti kristillisen uskon piiriin.

Kysymys suomalaisesta Rose Croix -muurariudesta tuli tosimielessä ajankohtaiseksi 1950-luvulla. Erityisesti Lauri Sarkia teki suurtyön riitin saamiseksi maahamme.

Kolme ensimmäistä suomalaista veljeä matkusti Englantiin, jossa he saivat riitin perusasteen syksyllä 1957 ja neljäs veli seuraavana vuonna. Ensimmäinen suomalainen Rose croix chapter, Boreas Chapter No 1,  perustettiin Helsinkiin toukokuussa 1960. Sen perustamisistunto oli heinäkuussa 1960, jolloin Englannin Korkeimman Neuvoston valtuuskunta saapui suorittamaan suomalaisen vapaamuurariuden kannalta tärkeää tehtävää.

Uusien chapterien perustamisvauhti jatkui kiivaana koko 1960-luvun. Suotuisa kehitys johti siihen, että Englannin Korkein neuvosto päätti muodostaa Suomesta oman alueneuvoston, Finnish Regional Councilin. Sen ensimmäiseksi komentajaksi nimitettiin Toivo Tarjanne.

Kesäkuun 19.päivä vuonna 1973 merkitsee suvereenin Suomen Muinaisen ja Oikeutetun riitin Korkeimman Neuvoston 33°, syntyä. Neuvoston ensimmäiseksi Suur-Komentajaksi nimitettiin Toivo Tarjanne. Oma itsenäinen Korkein Neuvosto merkitsee sitä, että maamme on näin kaikin tavoin tasavertainen maailman muiden vapaamuurarimaiden kanssa.

Suomen Muinainen ja Oikeutettu Riitti on muista vapaamuurarillisista yhteisöistä riippumaton eikä tunnusta mitään vapaamuurarillista organisaatiota ylemmäkseen. Korkein Neuvosto on täysivaltainen, suvereeni, kansallisesti itsenäinen ja kansainvälisesti riippumaton. Sillä on korkein valta kaikissa Muinaista ja oikeutettua Riittiä koskevissa asioissa Suomen tasavallan alueella. Yhteistyö maailman eri riittien ja suurloosien kanssa tapahtuu veljellisessä ja vapaamuurarillisessa hengessä keskinäisten konkordaattien pohjalta.

Korkein Neuvosto on kiinnittänyt kansainväliseen yhteistyöhön suurta huomiota. Suomen Muinaisen ja Oikeutetun Riitin Korkein neuvosto onkin kansainvälisesti hyvin tunnettu ja arvostettu. Suomessa on yhteensä 73 Rose Croix chapteria, joissa on nykyisin jäseniä kaikkiaan yli 2 500.

 

Temppeliritarit ja Maltan Ritarit

Temppeliritarien veljeskunnasta vuosisatojen aikana syntyneet toinen toistaan mielikuvituksellisimmat legendat hämärtävät osaltaan järjestön historiaa. Historiallinen totuus on, että vuonna 1118 burgundilainen prinssi Hugh de Payens perusti seitsemän muun ritarin kanssa Pyhällä Maalla Salomon temppelin Köyhien Ritarien Veljeskunnan. Sen jäsenet lupasivat valassaan suojella pyhiinvaeltajia, auttaa köyhiä sekä valvoa siveyttä ja yleistä kuuliaisuutta.

Ritarikunta toimi vajaat 200 vuotta kasvaen ja vaurastuen nopeasti. Ritarikunnan loppu tuli kuitenkin vuonna 1314, jolloin järjestön viimeinen suurmestari Jacques de Molay poltettiin Ranskan silloisen kuninkaan Filip IV Kauniin ja paavi Clement V:n yhteisen toiminnan tuloksena.

De Molayn kuolinpäivä on jälleen historiallinen totuus, mutta sen jälkeen järjestön historia sekoittuu taas useihin värikkäisiin legendoihin.

Kun Temppeliritarien vapaamuurarillinen ritarikunta alkoi muotoutua Englannissa 1700-luvun puolivälissä, se ei rakentanut rituaalejaan eikä muutakaan toimintaansa edellä mainitun ritarikunnan perinteille. Se pohjautui Ranskassa kehittyneisiin kristillisiin vapaamuurariritarikuntiin, joissa uskon puolustaminen oli puettu erilaisiin allegorioihin. Suomalainen temppeliritarien vapaamuurarillinen ritarikunta on suora versio Englannissa toimivasta kristillisestä ritarijärjestöstä.

Vapaamuurarillinen temppeliritarijärjestö antaa temppeliritarin ja Maltan ritarin asteet. Ensimmäisenä suomalaisena nämä asteet sai Lauri Sarkia vuonna 1965. Kesti kuitenkin viitisentoista vuotta – 1980-luvun alkuun – ennen kuin ajatus omasta suomalaisesta temppeliritariyksiköstä, preseptoriosta, heräsi uudelleen, ja hankkeeseen tuli nyt vauhtia. Maamme ensimmäinen vapaamuurarillisten temppeliritarien preseptorio, nimeltään Alpha, perustettiin ja vihittiin keväällä 1983. Suomen itsenäinen valtakunnallinen temppeliritarijärjestö, suurpriorio, voitiin perustaa jo kesäkuussa 1985. Ensimmäiseksi suurmestariksi valittiin itseoikeutetusti Lauri Sarkia.

Suomen Suurpriorion alaisuudessa toimii 33 preseptoriota, jotka Lappia lukuun ottamatta kattavat koko maan. Preseptorioissa on yhteensä runsaasti yli 1 000 jäsentä.

Suomen Suurprioriolla on kansainvälisesti varsin arvostettu asema ja se on vaihtanut tunnustuksia ja suuredustajia yli 20 ulkomaisen suurpriorion tai suurloosin kanssa.

(Lähde: Näkymättömän temppelin rakentajat)

 

Konstantinuksen Punainen Risti

(Lähde: Näkymättömän temppelin rakentajat / Kaj Lindström)
Ritarikunnan täydellinen nimi on Konstantinuksen Punaisen Ristin sekä Pyhän Haudan ja Pyhän Johannes Evankelistan vapaamuurarilliset ja sotilaalliset ritarikunnat.

Ritarikunnan perustamista Suomeen harkittiin ensimmäisen kerran jo vuonna 1930, jolloin Royal Arch ja Merkkimestarimuurarius olivat myös ehdolla. Hanke oli uudelleen esillä 1980-luvun alkupuolella ja 1990-luvun lopulla. Lopullisesti se konkretisoitui syksyllä 2000,  jolloin 16 hengen suomalaisryhmä korotettiin Lontoossa Konstantinuksen Punaisen Ristin ritariasteisiin.

Suomen ensimmäinen konklaavi, Fenno Konklaavi No 467, perustettiin jo edellä mainitun matkan aikana Lontoossa. Suomessa perustettiin seuraavan vuoden kesällä kaksi uutta konklaavia. Suomalaisilla oli täten lupa ja valmius perustaa Suomen Divisioona, joka perustettiinkin kesällä 2001. Ensimmäiseksi divisioonavaltiaaksi valittiin Reijo Ahtokari.

Alkuvaiheen innostus oli voimakas ja uusia konklaaveja perustettiin syksyn 2001 aikana neljä. Maassamme toimivat seitsemän konklaavia esittivätkin tällöin, että Suomeen saataisiin perustaa itsenäinen Suomen Suurkonklaavi. Anomukseen saatiin pikaisesti myönteinen vastaus ja Englannin Suurkonklaavin suurvirkailijat vihkivät Suomen suurkonklaavin syyskuussa 2002. Sen ensimmäiseksi suurvaltiaaksi valittiin Reijo Ahtokari.

Vuoden 2015 lopulla Suomessa toimii 19 konklaavia, jotka maantieteellisesti sijoittuvat maamme eri osiin ja joissa on jäseniä noin 750. Jäsenistö koostuu laajan ja monipuolisen kokemuksen omaavista miehistä, jotka ovat tällä asteella halunneet syventää vapaamuurarillista tietämystään.

Kristillistä vapaamuurariutta edustava Konstantinuksen Punaisen Ristin ritarikunta on lyhyessä ajassa herättänyt suurta kiinnostusta suomalaisten vapaamuurarien keskuudessa. Sen rituaalin kauneus ja niiden sisältämä syvä sanoma on tuonut mielenkiintoisen lisän jo ennestään rikkaaseen vapaamuurarilliseen kenttään.